Höyryjen päästelyä

Heipss.. :3

Tästä tulee vähän erillainen kirjoitus, varoitan siitä heti tähän alkuun.
Luultavasti aika paljon draamaa? Ihan sama.. xd

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa tunnustus postauksen, johon kirjoitan suoraan
tunteistani, ja ajatuksistani.
Joten, here we go..

Mä oon ajatellu paljon mun kumpaakin exää.. Olen ollut yksin, omissa oloissani sen verran liikaa kuluneen vuoden aikana, ja ajatukset on menneet laidasta laitaan.

Ensinnäkin tämä minun ensimmäinen exä, J.
Koska en ole pitkä vihainen, enkä ole koskaan ollutkaan, voin viimeinkin antaa hänelle jonkin verran anteeksi.
En ehkä koskaan pysty antamaan anteeksi kaikkia niitä tekoja, mitä hän teki, ja sitä miten hän minua kohteli. Hän sai aikaan arpia, joiden parantamisessa voi mennä useampi hetki, ja hän teki asioita, joiden läpikäyminen on suurempi prosessi.
Myönnän, että välillä olen jopa ikävöinyt häntä, vaikka hän olikin täysi mulkku.
Ensimmäinen parisuhteeni, jossa oli samaan aikaan onneton ja onnellinen.
Hän kuitenkin opetti minulle asioita, ja opetti minut tuntemaan Kuopion seutua, vaikka oli itsekkin muuttanut tänne ihan toiselta puolen Suomea..
Kiitos.

Sitten toinen exäni, N.
Mä myönnän, että hän oli minulle laastari.
Ja se meidän suhde osui vähän väärään kohtaan..
Ajan kanssa, aloin huomaamaan niin ärsyttäviä luonteen piirteitä hänessä, että..
Myönnän, aloin välttelemään häntä.
Myöhemmin olen ajatellut, pitäisikö minun vielä yrittää hänen kanssaan, mutta..
Yleensä siinä on jonkunlainen syy, miksi joku exä on just "ex".
Ja ne ärsyttävät luonteenpiirtet muistuvat mieleeni.. Joten olen kuopannut sen ajatuksen.
Hän on kuitenkin edelleen yhtä ihana ihminen, vaikka välillä tuntuu että haluan ommella hänen suunsa kiinni, vetää siihen päälle vielä jesaria, ja vetää jesarilla samantien hänen kätensäkkin, että hän ei pystyisi kirjoittamaan.. Silti hän on minulle tärkeä.

Ja sitten on vielä yksi tapaus..
Let's call him, S.
Ihminen johon ihastuin, kun olin vielä J:n kanssa yhdessä.
Myöhemmin se ei ollut enää edes ihastusta.. Hänestä tuli yksi minun parhaimmista kavereista ikinä. Vaikkakin.. Olin edelleen hänestä kiinnostunut.. Mutta koska itse olen aina ollut ujo, ja hän ei tunnu välittävän nuoremmista tytöistä, (tai sen kuvan minä ainakin sain) En koskaan lähtenyt "jahtaamaan" häntä..
Nykyään hänellä on jonkin sortin muija, ja kohta hänestä saattaa tulla isä, joten olen tavallaan päästänyt hänetkin menemään..  En näe itseäni tämänkään ihmisen kanssa.. Vaikka aina unelmoin, ja kerran pääsin hänen kainaloonsa nukkumaan, niin olen varma että joitain ihmisiä ei vain ole tarkoitettu yhteen, vaikka itse toivoisi aivan muuta.

Minulla voi mennä aikaa, että pystyn luottamaan taas ihmisiin.
Minulla voi mennä aikaa, että pystyn parisuhteeseen.
Minulla voi mennä aikaa.. Mutta senkin jälkeen, elämä jatkuu.
Ihmisiä tulee, ja menee.. Mutta ehkä.. Jossain on minulle tarkoitettu joku äijän retale :'D
Pitää vain jaksaa odottaa.. Jostain nurkan takaa se vielä tulee, ja minä siihen törmään..

Kiitos, jos jaksoit lukea..
Minulla ainakin on paljon kevyempi olo, ja viimeinkin sain tehtyä sen, mitä olen ajatellut jo useamman kuukauden.. :3

Ei niin paha paikka

Hei pöö taas..

Eilinen ilta meni ahdistuessa ja panikoidessa.. Liian monta osaston hoitajaa kävi kättelemässä ja olin ihan tööt..
19:00 olisi ollut iltapalaa, mutta en kyennyt sinne asti.. En muutenkaan ole tottunut syömään iltaisin.
Öisin olen saattanut hiipiä keittiöön ja napannut sieltä jotain mukaani.. Joskus kello 1 jälkeen..
Mutta voi olla, että en saanut syötyä kaiken sen ahdistuksen ja paniikin takia..
Kaduin vain päätöstäni, että halusin vapaasta tahdostani lähteä tänne..

22:00 alkoi hiljaisuus, mutta olin siihen mennessä jo taju kankaalla..
Joskus puoli kymmeneltä laitoin tabletin lattialle, (koska se oli laturissa).. Sammutin valon ja aloin nukkumaan =__=
Mun huonekaveri (koska mulla sellainen sattuu olemaan) alkoi nukkumaan jo ennen yhdeksää.. Jos muistan oikein.
Kokoajan sellanen syyllinen tunne, että enhän häiritse häntä/hänen uniaan..

Itse nukahdin melkein samantien, ja sitten yöllä heräsin ties kuinka monta kertaa, ja pyörin lakanoissa..
Nämä sairaalan petivaatteet on jotenkin niin.. Kovia.. Lähti kauhea kohina kun yritin kääntyä.. Lopulta sain taas unenpäästä kiinni, ja 7.30 tuli herätys..
Yöllä kun heräilin, päässä pyöri kokoajan, miten haluan pois täältä.. Mutta nyt alan olemaan jo ok tämän paikan kanssa..

Kävin aamiaista ottamassa, ja lääkkeet siinä samalla..
Porukka ei ole kovin sosiaalista, onneksi.. Hoitajat saattaa jutella, ja siinäpä se.

Tänään sitten lääkäri jututtaa, ja saan selville, että kauan täällä pitää kököttää..
Minulle ei silleen ole väliä.. Tietty mitä nopeammin pääsen pois, sen parempi..
Minulla on koko ajan aika orpo olo, kun ainoat laitteet minulla on tabletti ja kännykkä.. Kotona olen sidottuna pelikonsoleihin 24/7..
Monella on läppäri mukana, mutta en itse ottanut, enkä ottaisi, omaani mukaan..
En näe sille tarvetta.. Mulle riittää tämä tabletti ihan hyvin.. Aika voi toki käydä pitkäksi, mutta enköhän minä jotain keksi?
Kai?

Alan varmaan selaamaan tabletilla somea.. Tai jotain :l
Tekemistä kun ei täällä pahemmin ole..

Kirjoittelen myöhemmin lisää~

Ja nyt sitten viimein..

Örgh..

Katosin netistä ja somesta ajat sitten.. En sillä, että olisin sitä itse halunnut.. Pääni vain päätti sen ennenkuin on ehdin sanoa mitään.. Tai siltä se tuntui..

Nyt löysin itseni "vihdoin ja viimein" mielialahäiriö osastolta.. Tästä on mulle puhuttu niin kauan.. Ja nyt täällä sitten ollaan ;_;

Ensiksi minua vain jännitti.. Ja nyt minua ahdistaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin :S Täällä on pari huoneet.. Ja minä en osaa käyttäytyä normaalisti ;_; Ahdistaa ja jumitan paikoillani.. Kokoajan..

Huomenna lääkäri jututtaa mua.. Ja mä toivon että pääsen täältä pois mahdollisimman pian ;-;

Mä yritän sopeutua tänne..
Kirjoittelen varmaan enemmän kuulumisiani tänne blogin puolelle myöhemmin.. Kun paikoillani puhelimen kanssa.. ;-;

Byebye~ ×___×

Nyt ei mene hyvin..

Örgh..
Minulla on ollut ihan hirveä olo koko syksyn..
Tuntuu että pääkoppa ei ole toiminut sitten elokuun jälkeen ;__;
Se on 24/7 tyhjä.. Siellä ei liiku ei yhden yhtä ajatuksen pätkää.. Ei. Mitään.

Syyskuun 16.päivä isoisäni nukkui pois.. Kuukausi siitä, ja meillä oli hautajaiset..
Alan olla pikku hiljaa sujut tämän tilanteen kanssa.. En osaa ihan ymmärtää tätä kaikkea, mutta alan olla kuitenkin sujut..
Eniten pelkään että miten isä pääsee tästä kaikesta yli, vaikka kohta on mennyt 2 kuukautta..
Pahimmillaan hänen masennuksensa voi uusia..

Itsehän romahdin oikein kunnolla syysloman aikoihn.. Ensin alkoi peliriippuvuus jakso, kaverit ei tykänny..
Melkein heti sen jälkeen menetin kaiken haluni elää.. *Zap* ja olin niin matalalla kuin mahdollista ;n;
Sitä kesti jonkin aikaa.. Yhden terapia käynnin jälkeen olin kuitenki jo paljon virkeämpi.. Se mielentila sen sijaan ei kestänyt kauaa D:
Nyt parin viime viikon aikana, olen alkanut ns. valmistelemaan itseäni siihen, että tulen elämään loppu elämäni yksin .__.

Miehet osaa olla kyllä ihania, ja ei mulla ole mitään parisuhteita vastaan..
Mutta tajusin about kesällä, että mä en halua parisuhdetta enää, koska minulla on ongelmia seksin kanssa.....
Miehet on aina seksin perässä, mikä on ongelma minulle.. Jos tutustun netissä mukavaan jätkään, niin se karkaa kun näkee mun ylipainon, tai viimeistään siinä vaiheessa kun sanon että mulla on ongelmia seksin kanssa.. Lopulta vain totesin että antaa olla ;__;
Jos jostain kuitenkin löytyisi äijä, joka osaisi elää minun kanssa, (niin vaikea tapaus kuin olenkin) niin joo.. Voin mä sitten suhteeseen alkaa, mutta koska olen 97,5% varma että minä tuskin törmään sellaseen äijään, niin.. Antaa olla.

Nyt olen vain näpertänyt pleikkaria, ja nököttänyt tietokoneella.. Ja tänään pimahdin kokonaan, enkä tiedä haluanko ns. "siivota jälkiäni"..
Olen käynyt jo pidemmän aikaa Habbossa.. Ja tänään.. Pimahdin, masennuin ja poistin kaikki kaverit.. Se on ollut sellanen paikka, jossa mun sosiaalinen elämä on kukkinut aina.. Ilman sitä mun sosiaalinen elämä kuolee.. Joten taisin tappaa oman sosiaalisen elämäni..
Sitten menin ja poistin facesta mun tilin .---. (Byebye mielenterveyteni rippeet)
Tuntuu että olen ihmisille pelkkää ilmaa muutenkin, niin en jaksanut enää.. Ja pimahdin. Olen aina yksin, joten.. En vain.. En vain jaksanut enää.
Ihmiset hylkää mut kuitenkin.. Tai siltä se tuntuu, ja sitä mä pelkään.. Syrjääntyminen on muutenkin ollut minulle liian helppoa jo jonkin aikaa..

Olen henkisesti niin väsynyt, niin en tiedä kauanko kestän enää ;___; En aio tehdä itselleni mitään.. Ja vaikka haluaisinkin, tiedän etten uskaltaisi.
Joten kenenkään ei tarvitse huolestua D: Olen vain rättipoikki henkisesti, ja niin yksin kuin mahdollista, ei ole edes pelikavereita .-.

Toivottavasti teillä muilla menee paremmin :c !!
Kiitos jos luit.. Välillä pitää päästellä höyryjä.. Julkisesti ;--;
Ei minulla muuta..
See ya ~

Se puuttuva puolisko..

Huihai :3

En tiedä taas mistä aloittaa..
Olen voinut suhteellisen hyvin viime aikoina, henkisesti JA fyysisesti.. :'D

Sen mun Turun miitin jälkee olin aika maassa..Tais todellisuus iskeä moukarilla takaraivoon, ja tajusin miten yksinäinen oikeasti olen. Se meni ihan viiltelyyn asti :'S
Vaikka lupailin etten enää viiltelisi..

Yksi ilta olin vain niin maassa, että mä vaa muserruin..
Itkin ja tärisin sängyn reunalla, kiroamassa että mikä vitun vika minussa on, kun
olen aina niin yksin.. Siinä sitten mulla pimahti päässä, ja seuraavaksi mulla käsivarsi
vuosi verta.. Mä olin yrittänyt rekisteröityä sivuille, joissa oli mahdollista tutustua uusiin ihmisiin..
Mutta pääasiassa sain vain pervoja jätkiä niskaani armeijan verran :c

Sinä iltana päähän pamahti sellanen yksinäisille ihmisille suunnattu sivusto.. Mulla oli sinne tunnukset, mutta en juurikaan siellä käynyt.. Joten pyyhin käteni verestä, ja aloin naputtaa kyseiselle yksinäisten ihmisten sivulle tietynlaista ilmoitusta, jossa kerroin hieman itsestäni ja mainitsin että etsin kavereita.. Jätin siihen sitten yhden sähköpostiosoitteeni, jota en kyllä melkein koskaan käyttänyt, että mahdollisilla kiinnostuneilla olisi jotain millä saada mut kiinni.. Kovasti oletin, että mulle ei vastattais ollenkaan, tai sitten joku toinen tyttö vastaisi minulle.. Siinä meni aikaa, kunnes ostin itselleni tabletin ja kirjasin itseni sisään tällä samalla sähköposti osoitteella.. Siinä sitten tuli huomattua, että mulle oli jopa vastattu.. Joku oli oikeasti laittanut mulle sähköpostia, ja halusi olla mahdollisesti mun kaveri.. Mulla meni hetken aikaa, ennenkuin osasin vastata mitään.. Parin sähkäpostin verran me juteltii, ja sitten kyselin, olisko mitää muuta viestintäkanavaa missä voitais jutella, hän mainitsi että olisi hänellä Skype, että voin lisätä hänet siellä.

Aluksi minulla oli sellainen olo, että miten vanha tämä ihminen oikein on, kun kirjoittaa niin sivistyneesti ja en oikein tiennyt että mitä siitä oikein tulisi.. Kovin olin pessimistinen asian suhteen, mutta en jättänyt vastamatta yhteenkään viestiin, ja onneksi en jättänyt vastaamatta.. Koska mä olisin suuttunut itselleni muuten.. Tämä henkilö, joka minulle vastasi, on minua parisen vuotta vanhempi jätkä Porista.. En oikeasti odottanut, että mulle vastais joku jätkä.. Mutta mikäs siinä, viihdyn enemmän poikien kanssa joka tapauksessa..

Me juteltiin ehkä noin 3 viikkoa, niiden viikkojen aikana me alettiin tutustumaan, meidän kirjoittelusta tuli rennompaa ja me juteltii kerran ääneenkin.. Sitten sain tietää että isä olisi menossa Poriin seuraavana viikonloppuna ja mähän hypin seinille.. Siinä meinasi tulla esteitä, mutta ne onneksi väistyi tieltä, ja sain tavata tämän henkilön, joka on just se puuttuva puolisko, jota olen etsinyt.. tietämättäni.. Tai siltä se tuntui :'3 Näin hänet ensimmäistä kertaa koskaan, koska en ollut aikaisemmin nähnyt kuvaa hänestä, mikä antoi minulle mahdollisuuden ihastua hänen persoonaansa täysin, mutta myös pisti minut hieman paniikkiin.. En jännittänyt pelkästään sitä, että tapaisin ihmisen joka tuntui ymmärtävän minua ihan uudella tasolla, mutta myös se, että miltä hän näyttäisi..

Ja kun näin hänet.. Jestas.. Sydän pysähtyi siinä missä kaikki mun ajatuksetkin.. Mun hermostuneisuus taisi olla vähän liiankin näkyvää.. Mutta ajan kanssa pystyin rentoutumaan hänen seurassaan.. Me juteltiin sellaset 4 tuntia, ja siinä illalla kun ilma alkoi kylmenemään, olisin vain halunnut lämmitellä hänen kanssaan, olisin voinut ottaa hänet vaikka omaan syliini :'D Mutta mitä mun olis pitäny tehdä, olin niin kamalan ujo siinä vaiheessa.. Ja jokaisella ihmisellä on se oma confort zone, enkä uskaltanut olla kovin lähellä häntä.. Siinä puiston penkillä jutellessa, me kyllä valuttii lähemmäs toisiamme.. Ja mulla oli sellanen olo, että kaappaanko hänet vaa kainalooni.. Mutta kun se confort zone, ja halusin kunnioittaa häntä.. ja se ujouskin tuli tielle, niin istuin kiltisti kädet omassa sylissäni näpräten laukkuani, joka oli sylissäni..

Hän heitti sitten minut takaisin isäni lapsuuden kodin paikkeille siinä lähempänä kello yhdeksää.. Me halattiin ja sitten nousin autosta ja kävelin ehkä parikytä metriä ja sisälle.. Sen jälkeen taisin vain seota niin pahasti kuin mahdollista.. Ensin tuli sellainen vajaa tunne, kun ei ollutkaan enää sitä toista ihmistä siinä vierellä.. Sitten tuli ikävä, ja itkin melkein silmäni ulos, sitten alkoi kurkkua kuristamaan ja hetken päästä sain hakea paperipussin, kun hengitys alkoi takkuilemaan.. Pää oli ihan pimeänä, ja en vain tiennyt mikä minun oli..

 Aloin saada ehkä 2-3 tunnin jälkeen pääni selväksi, tajusin että se oli se halaus, sen oli pakko olla se halaus, että ainakin kaikki se itkeminen oli pakko johtua siitä.. Mä tiedän, että olen melkein 24/7 läheisyyden kipeä, ja se halaus vaan sai jotain mun päässä aikaiseksi..
Mulla oli ja on edelleen se kuristava tunne kaulani ympärillä, ja tiedän että se ei tule muuten, kuin paniikista tai jännittämisestä.. Meni siinä hetki ennenkuin tajusin mistä se johtuu..
Let's just say, its feelings.. Its just my feelings, generally.

Joten noh, olen taas yhtä kokemusta ja  tapaamista verran rikkaampi :3
Vaikka se paha olo tuli jälkeenpäin.. Niin en silti kadu mitään..
 Paitsi sitä että olin nii perkeleen ujo ;_;
Mutta minulla on sellainen kutina, että me tullaan tapaamaan vielä ^__^
Joten enköhän ole jo ensi kerralla rohkeampi..
En halua kadottaa hänen kaltaistaan timanttia :'3

Trust Nobody

Höi ~

En oo kirjotellu tänne tyylii puoleen vuotee, olen pahoillani.. ;_;

Mä ajattelin tilittää tänne taas mitä mulle kuuluu.. ^__^ Ihan
ku jotakuta kiinnostais :'D Mutta ei voi mitää.. xd

Viime postauksessani (joulukuussa) kerroin, kuinka olin onnistunut eroamaan exästäni ja saanut
samantien ittelleni uuden suhteen aikaiseksi.. Mä olin onnellinen, niin kauan kunnes onnistuin kehittämään ittelleni peliriippuvuuden ;_;
 Me alettii seurustelemaa sillo joulukuussa, ja Nics kävi meillä ja mä kävin kerran Nicsin luona, tapasin sen porukat ja sisarukset, mukavaa porukkaa :'3
Se oli tammi- ja helmikuu.. Sitte maaliskuussa pääsin Gamestoppii ja ostin pari peliä, ja siitä se alamäki sitte lähtiki.. ;_;  Mä olin hankkinut joulukuussa PS3 ja taoin pelejä sillä aika usein.. Sitten eksyin taas GTA Onlinen ihmeelliseen maailmaan(taas, olin siellä ollut jo jouluna).. Mulla oli siellä pari ulkomaalaista poikaa joide kanssa pelasin, molemmat mua vuoden/kaks vuotta nuorempia, ja meillä oli usein hauskaa, kun pelattiin yhdessä.. Sitten toinen näistä pojista alkoi hypettää mulle ett, hän on hankkimassa PS4, jolloin mulle iski ett " Ei vittu, mäki haluan" ;__; Jos mä olisin tienny minne se vie, nii en olisi VÄLTTÄMÄTTÄ ostanu (se on vähä 50/50 olisinko vai en ._.)

   Noh, maaliskuun lopulla tuli taas Kelalta rahaa, ja minä kipitin Prismaan ja ostin PS4 ja seuraavana päivänä isä osti mulle käytettynä telkkarin jossa oli HDMI.. Koska meillä ei ollu aikasemmin nii uutta telkkaria jossa olis ollut kyseistä liitäntää.. Ostin siihen GTA V:n ja periaatteessa, kun painoin maksunappia, nii mun ja Nicsin parisuhde oli tuomittu kuolemaan ;_; Mä pelasin yöt ja päivät, mulla ei ollu koulua, koska keskeytin sen jo toistamiseen..  Mulla oli tiistai ja keskiviikko "töitä" sellasella työvalmennussäätiöllä, se toimi mulle tavallaa kuntoutuksena.. Mä kyllä tein mun työvuorot, ja sain positiivista palautettaki!! owo Mutta muuten, olin 24/7 liimattuna pleikkarii, ja ollakseni rehellinen mä jopa unohdin Nicsin välillä.. Ja ku sain siltä viestiä, nii mulle tuli sellanen ahdistus, ett miten mä voin tollee vaa unohtaa ihmisen jota rakastan.. Pelin takia.. Mutta kerran koukussa, nii aina koukussa :S Nics valitti mulle että mun pitäis rajoittaa mun pelaamista, josta minä otin herkkänahkaisena nokkiini, joka kerta..

 Aikaa kului, me ei ees oltu missää videochateissa, eikä nähty.. Nics päätti ett hän tulee käymää meillä, se oli huhtikuuta.. Mulla oli kamala ahdistus, ett, nyt se tulee tänne, mitä mä teen.. Me mentii sitä vastaan äidin kanssa, ja mua ahdisti nii kauan, kunnes mä sitte näin sen taas.. Ja kaikki se negatiivinen olo katosi, mä olin vaa puhtaasti onnellinen että Nics oli siinä, mun vierellä.. Sitte se lähti sunnuntaina, se oli viikonloppu.. (Jos oikein muistan..) Mä sanoin Nicsille, että yrittäisin tulla toukokuussa käymään Vaasassa.. Alotin taas pelaamiseni.. tuli toukokuu, mun pelaaminen ei hellittäny.. Mutta mun mieliala laski, mä en jaksanu tehdä yhtikäs mitään.. Avasin aamulla konsolin ja TV:n ja pelasin ja suljin ne kun rupesin nukkumaan (tyyliin 2-3 aikaan yöllä) ;_; Mun elämä oli nii yksitoikkoista.. Nics yritti laittaa viestejä, mutta lopulta seki harvensi sitä koska se tajusi ettei se saa multa vastauksia.. Toukokuussa en edes pystynyt käymään töissä.. Mulle oli just lisätty kolmas työpäivä, mutta en kyennyt käymään siellä ollenkaan.. Mä vaa makasin sängyssä, pää tyhjänä.. Toukokuun lopulla en edes jaksanu pelata enää, makasin vain sängyn pohjalla katsomassa Netflixiä.. Enkä ollut edes ajatellut matkustavani Vaasaan, tai no, yritin jossain vaiheessa pitää muutamaa ylimääräistä kymppiä tilillä.. Mutta turhaa, olin jo sillo päättäny ett emmä aijo lähteä sinne enää..

 Alkoi kesäkuu.. Olin virallisesti lomalla.. Mä pelasin.. kunnes porukat laitto mut ja siskon mummun luokse Kainuun korpeen kahdeksi viikkoa.. Pelasin, sielläkin, tosin Simsiä läppärillä, tai sitten olin Habbossa juttelemassa kavereiden kanssa.. Siellä sain parin nettikaverini kanssa jopa hullun ajatuksen, että hei, jos järjestettäis miitti.. Kaverit asuu Turussa, ja oon siellä suunnilla nyt heinäkuussa, että me voitais miitata.. Nics alkoi epäillä että minulla ja yhdellä mun kaverilla olisi juttua.. Että me ei oltais miittaamassa iha kaveri mielessä.. Tämä minun kaveri on Nicsiä pari kuukautta nuorempi mies henkilö.. Meidän välillä ei ollu mitää, eikä varmasti tulekkaa olemaan, koska mulla ei riitä voimat etäsuhteisiin, eikä hän halunnut itselleen naista 50km kauempaa... Plus se että oon sen verran nuorempi.

 Heinäkuu alkoi, Nicsistä ei just kuulunu.. Se oli kai ruvennu tajuamaa että ei tää toimi.. Mä tulin takasin nyt viime torstaina.. Nicsistä kuulu parina päivänä.. Ja eilen se sitte kyseli taas, "mitä kuuluu" ja kyseli siitä mun ja mun kavereiden miitistä, ett oonko saanu sitä järjestettyä.. Kerroin ett asiat on kunnossa.. Sitte se alkoi kysellä että oonko tulossa sinne... Menin automaattisesti hiljaiseksi, ja jatkoin simsini peluuta ahdistuneena.. Menin taas illalla Habboon juttelemaan kavereille.. Harmittelemaan että miten kerron Nicsille että ehkä tää ei toimi..
Kello löi 12 yöllä, ja Habbo meni tyypillisee tapaansa kiinni mutta jatkoin juttelua tämän poikapuolisen kaverini kanssa.. Selasin facea ja vaiston varaisesti menin kattomaa Nicsin profiilia.. Ihmissuhteet.. " Sinkku " Siinä kohtaa mä räjähdin henkisesti, ja no, fyysisestikki tälle kaverilleni jolle juttelin.. Mä olin pöyristyny.. Mä tiesin etten haluais puhua Nicsille, koska sen jälkee mitä se teki, jätti mut sanomatta mitää.. Mutta emmä aikonu välejä laittaa poikki.. Tiesin että meidä välit olisi vain arat sen jälkeen.. Tänään tulin Habboon jo aamupäivästä, koska pelaaminen ei iskenyt.. Juttelin kaverin kanssa ja huomasin että Nics oli poistanut mut kavereista jokapuolelta.. Muistan kuinka se aina sano, ettei hän hylkää mua.. Aikaisemmin itkin koska pelkäsin että en olis tarpeeksi hyvä hänelle ja sanoin etten halua että hän hylkää minua.. Ja hän aina vastasi jotain tyyliin, että vaikka suhde ei toimisi, hän ei hylkää minua, että me jatkettais vaa kavereina sitte.. Me oltii oltu hyviä kavereita siitä lähtie ku me tutustuttii.. Ja nyt se oli jättäny mut sanomatta mitää ja poistanu mut kaikkialta somesta ja muista palveluista.. Mä oon ollu tänää surullinen ja vihanen ja vähä kaikkea sekasin D'':
Sitten kuitenkin se laitto mulle yhden vaivaisen viestin että anteeksi että olen ollut kusipää ja ymmärrän jos et halua kuulla musta enää.. Ja lopulta hän vain laittoi syyksi sen että hänellä on ikäkriisi.. Ikäkriisi vähän päälle 20-vuotiaalla.. (Eh.. Excuse me?)

Että on ollu henkisesti raskasta aikaa.. Mutta onneksi pääsen kohta kattomaa kahta muuta kaveria :'3
Meillä tulee varmasti olemaan hauskaa <3 Että sentäs jotain positiivista on mitä odottaa..

Ja kiitos jos luit mun ruikutukset :'D
Mä oon vähä tällanen.. Välillä pitää päästää paineet ulos kirjottamalla muutenki ku vaa ittellensä..

Uusi nousu elämässä

Pöö, ihanaiset :3

Juuh, elikkäs.. Elämä on alkanut pikkuhiljaa hymyilemään ^^
Aikaisemman postaukseni jälkeen, heti jouluaattona, me sovittiin Nicsin kanssa ett me ollaa yhdessä♥ Ja ens viikolla meillä tuleeki jo eka kuukausi täyteen (sunnuntaina).. ò3ó♥♥
Nyt olis tarkoitus suunnitella reissua Vaasan suuntaan ^^

Vapaa-aika muuten on mennyt pääasiassa koneella ja uuden pleikkarin kanssa *^*
Pelaan GTA onlinea (ihan liikaa..) ja ravaan edelleen Habossa päivittäin..
Illat menee usein videochateissa perusporukan kanssa, joko tinychatissa tai Skypessä..

Koulun jouduin keskeyttämään jo toistamiseen, mun masennukseni takia D:
Mutta sen sijaan että jäisin kotia nysväämään, nii pääsen sellaseen kuntoutukseen :3
Mä toivon että se on positiivinen kokemus..

Muuta en ole just tehnykkää D:
Herään päivällä about 12 aikaan, syön, otan lääkkeet, ja painun tietokoneelle ;_;
Avaan habon ja facen, ja töllötän tietokonetta koko päivän.. Joskus avaan pleikkarin jos siltä tuntuu..
Sitte illalla ku Nicsiki on hoitanu kuntoilunsa (about 21 maissa), nii me ollaa loppu ilta normaalisti jossai videochatissa muutaman muun vakio ihmisen kanssa :3 Ja sitte me painutaa nukkumaa tyylii 1-2 aikaa yöllä, ja koska mä en saa unta, nii joskus avaan pleikkarin, ja joskus tyydyn pyörimää lakanoissa.. sitte nukahdan tyylii joskus 3-4 välillä.. Ja herään taas 12 aikoihi päivällä.. Ja sama rutiini jatkuu..

Mun nukkeblogin puolelle en oo jaksanu edes katsoa, siellä on viimeisin postaus tyylii 3-4 kuukautta vanha.. ;_; Mutt en oo just nukkeihi jaksanu koskeakkaa.. Ett.. :/

Mun elämä on muutenki menny aika jännille raitelle, but I dont mind, I like it..
Mulla on entiseen verrattuna helvetisti kavereita, okei no, ne on kaikki netissä, but still..
Mä oon alkanu käyttää alkoholia vähä reippaammin.. Mutta mitää kaatokännejä en vedä D: koska
-> 1) Mulle tulee helposti helvetin huono olo siitä
-> 2) Mun lääkitys ei salli sitä
-> 3) Alkoholi tekee mulle ihmeitä, huonossa mielessä..
Mutta silti tykkään joka viikonloppu ottaa 2-3 lonkeroa ::--)
Mä oon alkanu olemaa rohkeampi ihmisten kanssa, musta on tullu ns. kamerahuora xd
Oon videochateiss aina ekana laittaa kameran päälle vaikka sinne tuliski vakioporukan lisäksi uusia naamoja, nii mua ei pelota just, enkä ujostele.. :3 Osaan sanoa vastaan, pitää puoleni ja pitää hauskaa.. Mä vaa tunnen olevani elossa jälleen..

Värjäsin sunnuntaina hiukseni tummanvihreiksi, aloin taas meikkaamaan ja olemaan oma synkkä itseni, cause I like it ^^ Ja nyt mua ei saa enää mikään eikä kukaan kääntymään pois..

Minä olen minä, jos en miellytä, nii painuppa vittuun ♥
Mulle on turha tulla inisemää yhtään mistään, minä oon viimeinkin onnellinen D:< ♥
Ja jos tuut inisemää, nii en lupaa että mitä sen jälkeen tapahtuu >:3 *Muahahahahaha*

Mutta että, olen onnellinen oma goottimainen itseni, onnellisesti parisuhteessa.. Elämä ei voisi hymyillä yhtään enempää.. ;3♥

Vuosi 2016 on alkanut ihanissa merkeissä, toivotaan että se pysyy yhtä ihanana aina loppuun asti♥
Kiitos jos luit loppuun :3 Tiedän että tämä ei ole miellyttävintä luettavaa, ku höbisen vaan itsestäni ;_; Mutta.. Noh, ei mun pidä tällasia murehtia xd Luet jos luet, ja kiva jos tykkäsit..
Kiitos ♥